Kauden päätös

Huh huh, nyt on pitkä kausi takanapäin ja aika tehdä lopullinen tilinpäätös. Sen verran alkoi kilpailut kaikkine valmistautumisineen ja matkusteluineen painamaan, että ajattelin jättää kisapäivitykset suosiolla tähän ajan kohtaan. Ajatuksia onkin kertynyt mukavasti ja seuraavaksi koitan kirjoittaa niistä lyhyesti.

Aloitetaan purkaminen tuoreimmasta ja kauden päättäneestä kisasta, joka oli Cyclocrossin SM-ajot Kontulassa. Tätä kisaa olin odottanut paljon, koska viime vuonna cyclokärpänen puraisi todella kovaa. Voisin hehkuttaa lajia vaikka kuinka paljon mutta lyhyesti asia menee seuraavalla tavalla.
Kisa käytiin mielestäni juuri oikeanlaisella cycloradalla, ei kivikkoa, eikä juurakkoa vaan tasaista puistomaista baanaa, sisältäen sopivasti esteitä ja tiukkoja mutkia.
Kisa meni osaltani tavoitteiden mukaisesti eli nautin ajamisesta koko matkan ajan. Hiukan oli jalka väsynyt kun en malttanut viikolla ajella rauhassa, vaan ketjut oli kireällä turhan useasti. Sijoitukseni oli 11. ja voittajalle tuli takkiin pohjalta riittävästi. Toivottavasti ensi vuodelle saadaan aikaiseksi cyclo-cup, josta on puhuttu fillarifoorumilla. Uskon, että Oulussa olisi puuhamiehiä kisaa järkkäämään ja rata on jo valmiina.

Kun mennään ajassa vielä taakse päin oli vuorossa Turkin eurooppa-cup. Mourunki-runin perusteella, jonka voitin  todella taktisesti onnistuneella juoksulla. Ajattelin, että lähtökohdat Turkin kisaan, eivät ole parhaat mahdolliset, kun maksimialueelle mentäessä seinä tulee vastaan heti. Tämä varmaan johtui kahdesta syystä, väsymyksestä ja kunnollisten maksimihapenoton harjoitusten puutteesta. Oli selvää, ettei viikolla tehtäisi mitään kovaa harjoittelua vaan annettaisiin keholle lepoa ja Turkin lämpöä. Tämä resepti osottautui oikeaksi ja sain Turkissa huippu suorituksen tri-kauden päätteeksi.
Uinnissa kärkeen 40sek, mutta sen verran jouduin koville vedessä, että juostaessa vaihtoon tuli eroa lisää, enkä päässyt ykkösryhmään ajamaan. Kakkosryhmässä yritettiin ajaa ykköstä kiinni, siinä onnistumatta ja pari viimeistä kierrosta menikin täysin lenkkeilyksi. Tästä huolimatta en pysty vastaamaan ryhmäni kovimmille juoksioille vaikka kuinka käskytin. Varmasti kova uinti ja pyörän alun repiminen söi juoksusta paukkuja. Kisan ja oikeastaan koko kauden perusmatkan kisojen perusteella voi tehdä selvät johtopäätökset mihin tulee keskittyä tulevalla kaudella.

Kausi 2012 oli onnistunut ja ehjä. Ehjällä tarkoitan, että pystyimme toteuttamaan valmentajan kanssa ennalta suunnitellut asiat, eikä missään vaiheessa tarvinnut tinkiä mistään. Tottakai aina tulee pieniä muutoksia mutta missään vaiheessa ei tarvinnut tehdä korjauksia isoihin linjauksiin.
Seuraavaksi pidän kahden viikon mittaisen lepojakson, joka pitää sisällänsä vain ulkoilua. Syksy on myös aikaa jolloin ideoidaan ja suunnitellaan tulevaa, mielestäni aina täytyy keksiä jotain uutta muuten kehitys jauhaa paikallaan.

Lopuksi haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette olleet tukemassa minua kaudella 2012. Teitä on ollut paljon ja ilman tukeanne en olisi saavuttanut tavoitteitani - KIITOS! 

IRONMAN 70.3 Aix en Provence

Ensimmäinen neljännes takana tämän kauden huipentavasta neljän viikonlopun mittaisesta kisaputkesta. Ranskan reissu oli täyden kympin suoritus, ei mitään vastoinkäymisiä ja itse kisa oli ehjä suoritus alusta loppuun. Toinen neljännes koittaa lauantaina, kun vuorossa on 14km maastojuoksu. Tänään tein hyvän aukaisuharjoituksen, joka sisälsi 2*5*200m ja vähän porrasjuoksua. Tämän päivän perusteella täytyy todeta, että onneksi kisaan on melkein kaksi päivää aikaa vielä.

Ranskan kisasta jää mieleen ainakin todella uuvuttavat matkat, kun menomatka kesti yhtä tuntia vailla vuorokauden ja puluumatka vain 20h. Huikean pitkästä menomatkasta huolimatta matkustaminen ei tuntunut yhtään painavan kisapäivänä. Kaksi välipäivää kuluivat perusjuttujen parissa, rekisteröinti, info ja reitteihin tutustumista.
Uinti oli yllättävän nihkeää, vaikka kahden edellisen päivän uinti verryttelyt olivat tuntuneet mahtavilta. Liekkö tukkoisuuden syynä alkuverran väliin jääminen, kun järjestäjät yllättäen päättivät aikaistaa lähtöä 10 minuutilla. Uinnin sain uida täysin rauhassa tälläkkin kertaa, tiettyjen pro-urheilijoiden saavuttaminen jäi tällä kertaa haaveeksi. ;)
Pyörän ensimmäiset 30km olivat aivan liian varovaista ajoa, joka sisälsi yhden reitin neljästä huikeasta noususta. Myös eka lasku tuotti ongelmia, kun tietyistäsyistä mäkiharjoittelu on haastavaa näillä leveysasteilla.    Mutta onneksi loppua kohti mentäessä sain juonesta kiinni, nousuissa lisättiin kaasua ja laskuissa oltiin vähemmän jarruilla.
Juoksu oli jälleen hyvää ravia, loppuun kohti kiihtyvä. Lenkkari valintakin osui nappiin, kun uskalsin laittaa jalkaan Newtonit. Kenkiä voisi kehua uhden blogin verran!

Onnistuneesta reissusta iso kiitos kuuluu myös Darbylle ja Arille. Nämä matkat yksin reissattuna olisivat aika synkkiä, jos tuollaisia tyyppejä ei olisi seurana.
Jälleen kerran onnistuneen puolikkaan jälkeen ajatukset ovat olleet pro-lisenssin hankkimisessa. Toivottavasti Turkissa tulee onnistunut perusmatkankisa, jotta pystyy objektiivisesti päättämään ensi kaudesta.

Kisaputki

Pakko varmaan myöntää, että kesä meni jo ja syksy puskee päälle myrskyineen. Kesä oli jälleen kerran lyhyt, se tuli ja meni. Ehkä hiukan kolea mutta siitä huolimatta ainutlaatuinen niin kuin aina. Vaikka kautta on jäljella vielä nelisen viikkoa niin voin sanoa, että kisoja olisi voinut olla muutama enemmän. Tai löytyisihän kilpailuja mutta silloin ei mantereemme rajat riittäisi ja se vaatii painetta pankkitilillä. Ensi kaudella täytyy tehdä tarkempi suunnitelma kisojen suhteen ja katsoa esimerkiksi mikä on naapuri maittemme tarjonta.

Kuluvaa kautta on todellla jäljellä vielä nelisen viikkoa. Joka viikonloppu kisa, alkaen tämän viikon Ranskan Ironman 70.3:sesta ja päättyen Cyclo Crossin sm-kisoihin. Väliin mahtuu 14km maastojuoksu ja Turkin Eurooppa Cup. Kaikki todella odotuksia herättäviä koitoksia. Viimeiset viikot olen koittanutkin harjoitella monipuolisesti tulevien kilpailujen erilaisuuksien myötä.

Ranskaan lähden torstaina, seurana Ari S. ja Darby T. Äijät kisaa PRO-sarjassa, joiden lähtö tapahtuu viisi minuuttia ennen minun ikäsarjaa. Tavoite on aika selvä! ;)
14km maastojuoksusta lähden hakemaan kolmatta peräkkäistä mestaruutta, joka toimii myös hyvänä viimeistelynä ennen Turkkia. Toivottavasti saadaan mahdollisimman kovatasoinen miehistö viivalle!
Turkkiin lähtee pitkästä aikaa iso suomalaisjoukkue, neljä urheilijaa ja pari valmentajaa. Hienoa, kumpa tämän kokoinen ryhmä saataisiin vakio kokoonpanoksi maailmalle lähdettäessä. Voitaisiin puhua jo maajoukkueesta.
Tämän kauden päättää Cyclo Crossin SM-kisat Kontulan Kelkkapuistossa. Tätä kisaa ehkä odotan  kaikkein eniten, koska en tiedä täysin mitä tulevan pitää. Viime lauantaina kävin veljen kanssa tekemässä Heinäpään Hillillä täydellisen cyclo harjoituksen, joka antoi uskoa Kontulaan. Tarkoitus ei ole lähteä peräpään valvojaksi!

Kirjoittelen seuraavien viikkojen aikana kuulumisia kisa tapahtumista. Olenko päässyt asettamiini tavoitteisiin vai onko jossain vaiheessa täytynyt antaa siimaa.

Panu

Military World Triathlon Championship

Tämän kauden pääkisat ovat nyt takanapäin, jotka olivat EM-kilpailut, Kuopion perusmatka ja viime lauantain Sotilaiden  MM-kisat. Saldona oli edellä mainituista kilpailuista todella epätasainen tulossarja. Em-kisojen tulos oli näin jälkikäteen mietittynä kunnon mukainen, mutta siitä huolimatta kova pettymys. Kuopio täydellinen onnistuminen ja sotilaiden kisat epäonnistuivat sairastelun takia.
Mistä ailahtelevuus sitten johtuu. Ei varmasti ole yhtä selvää syytä, vaan tulokset ovat monen yksittäisen asian summa. Näihin pieniin yksittäisiin asioihin täytyy palata tarkemmin, kun kausi on ohi, jotta samoja virheitä ei toistettaisi enään uudestaan.

Kuopion kisan jälkeisestä montusta pääsin ylös viime viikon puolenvälin tietämillä. Fiilikset olivat mahtavat mutta takki oli hiukan tyhjä. Valmentajan kanssa sovittiin, että ei ruvetä väkisin vääntämään treeniä vaan annetaan ajan kulua. Odottelu kannatti ja sainkin tehtyä viime viikonloppuna hyvän valmistavan harjoituksen, joka nostatti odotukset taas korkealle sotilaiden kisoja ajatellen.
Maanantaina alkoi tuntumaan pieniä flunssan oireita hiukan pidemmän harjoituspäivän päätteeksi. Tiistai aamuna herätessä tiesin, että ihmeitä täytyy tapahtua, jotta flunssa ei vaikkutaisi kroppaan. Keskiviikkona matkustus helsinkiin, lepoa ja torstai aamusta lento Sveitsiin. Perille päästyä kevyt jalottelu, joka paljasti, että mies on aivan tukossa. Tuollaisessa tilanteessa positiivinen ajattelu on lähes mahdotonta mutta jotenkin sitä kaikesta huolimatta toivoo ihmettä.
Ihmettä ei tällä kertaa(kaan) tapahtunut vaan heti lähdön jälkeen tunsin, että mies on aivan hapoilla. Uinnissa jäin kärkeen 1min30sek ja kisa oli käsitelty osaltani, sekä sijoittuminen 20 joukkoon, joka oli tavoitteeni. Terveenä ollessani uinti vauhtini riittäisi kärkiryhmään. Pyörän alussa kasailin ajatuksia, jotka olivat todella synkät. Loppujen lopuksi muodostui ihan hyvä pyöräryhmä, jossa oli mukana myös kisan toinen suomalainen Artti Hirsi. Pyörä oli vähintäänkin yhtä nihkeää mitä uinti, näin ollen en hirveästi odottanut juoksulta. Yllätyin ja juoksu kulki mallikkaasti. Kellotin kympin ajaksi 34.20, joka oli ihmeen hyvä tilanteen huomioon ottean. Maalin sijalla 27.
Loppusijoitukseni hiukan yllätti positiivisesti. Tässä vaiheessa voisi jossitella ja miettiä, että mikä olisikaan ollut loppusijoitus, jos olisin päässyt ajamaan pääporukkaa. Mutta tätä enempää en asialla päätäni vaivaa.
Iso kiitos matkan järjestelyistä ja onnistumisesta Ahdille ja Ollille, koska nämä reissut eivät ole olleet koskaan itsestään selvyyksiä meille urheilijoille.

Vaikka tämän kauden pääkisat ovat nyt käyty niin nälkää ja motivaatiota löytyy yhä. Ranskan IM puolikkaalla tahdon paikata Joroisten epäonnistunutta tankkausta, joka pilasi kisani. Turkin etu-cupin kilpailussa on päästävä 20 paremmalle puolelle, jotta pistetilini karttuisi, joka helpottaisi ensi kauden kilpailuihin pääsyä.
Torstaina juoksen Raatin Stadionilla pm-kilpailuissa 5000m. Jossa lenkkari on varmasti syönnillään, koska laatikossa odottavat uudet Newtonit, joihin voit tarkemmin tutustua testijakson kautta osoitteessa
www.endurancesports.fi/

Panu        

Suomenmestaruus

Kuopiosta oli kotiin tuomisena perusmatkan sm-kulta. Ensimmäinen kultamitalli päämatkaltani, kymmenen vuotta sitä on tavoiteltu ja nyt se tuli. Viime vuonna pääsin jo lähelle mutta pyöräosuuden kaatuminen vei mahdollisuuteni. Siitä hetkestä asti lähes tulkoon jokainen päivä tämä asia on kalvannut mieltäni. Tästä johtuen tämä mitalli merkitsee minulle yllättävän paljon. Vuoden aikana ehti kasvaa melkoinen tahtotila voittamiseen, joka ei onneksi missään vaiheessa kasvanut liian isoksi haittaamaan tekemistä vaan antoi oikealla tavalla motivaatiota. Juoksuosuuden lopussa ja maaliin tulon jälkeen tunteiden kirjo oli todella hieno. Ennen Kisaa monet ihmiset kyselivät ja povasivat kultaa minulle, koitin olla hyvin neutraali. Toppuutella, että kisataan ensin ja katsotaan sitten kuinka kävi, vaikka sisälläni roihusi voitontahto. Toisaalta tavoitteet täytyy myös uskaltaa sanoa ääneen julkisesti, eikä mitään ympäri pyöreää diibadaibaa jutustella.

Itse kisareissu alkoi perjantaina Veho autotalon kautta josta sain jälleen alleni huippu yksilön jolla oli ilo taittaa matkaa. Tänä vuonna saavuin savon sydämmeen ajoissa, jotta ehti rauhassa tutustua uudistettuun kisa-alueeseen ja morjestella rauhassa tuttuja. Aamulla olin jo kotona tehnyt pienen lenkin ennen matkaa, joka antoi hyviä viitteitä jalan herkkyydestä. Ajomatka ei ollut syönyt yhtään jalkaa vaan meno oli uskomattoman herkkää Väinölänniemen rannalla.
Ainut epätoivon hetki iski ruokapaikassa, jossa edellisen vuoden muistot hiipi mieleen, kun jälleen kerran jouduin odottomaan ruokaa yli tunnin. Näinkö historia toistaa itseään, ruokaa odotellaan ja kilpailussa sattuu haavari. Onneksi tästä selvittiin ja pääsin hotellille rauhoittumaan.

Kisa-aamu ja oikeastaan koko päivä menee läpi rutiinin omaisesti, joka on hyvä asia. Aamujumppa, syönti, makoilua, hirveää säätämistä ja lopulta kisa.
Uinti ok, hiukan meinasi keskittyminen karkailla, kun varpaissa ei roikkunut ketään ja kukaan ei ollut edelläni. Yllättävän ison kaulan sain aikaiseksi uinnissa, tämä hiukan hämmensi.
Vaihtoon ja pyörän selkään kuullostelemaan kuinka pyörä lähtee sujumaan. Pyörän alku oli tahmeaa, jalat ei toiminu yhtään. Kylmä vesi ja jalkojen vähäinen käyttö uinnissa kangisti koivet. Hämmennys haihtui ensimmäisen kierroksen kääntöpaikalla kun näin, että takaa-ajajat eivät ole saaneet eroa kurottua umpeen ollenkaa. Tässä vaiheessa ei ollut enään ongelmia keskittymisen kanssa vaan tavoite oli kirkkaana mielessä!
Juoksu vaihtoon tullessa ero oli noin 2min takaa-ajajiin. Hiukan jännitti, että kuinka tempo-ajon jälkeen juoksu lähtee rullaamaan ja alkaako takaa tulevat saavuttamaan. Hämmennyin toistamiseen, jalat lähes tuoreet ja juoksu lentää. Tiukkaa keskittymistä kolme kierrosta ja viimeinen neljäs kierros nauttien aivan huikeasta tunteesta. Mestaruus!

Nämä muutamat päivät kisan jälkeen ovat olleet hyvin erikoisia. Väsymys ollut aikalailla henkistä. Tämä päivityskin vasta tässä vaiheessa kun yksinkertaisesti ei ole jaksanut miettiä mitään saati kirjoittaa.
Nyt on helppoa lähteä kauden jäljellä oleviin kilpailuihin onnistuneen kuopion jälkeen, johon ei pelkästään kuulu itse kisa suoritus vaan koko kolmen viikon jakso. Uskon, että olemme löytäneet valmentajan kanssa todella hyvän rytmin valmistautua kilpailuihin, jota tullaan käyttämään jatkossakin. Ei se mitään avaruustiedettä ole, ihan perusasioita oikeassa rytmissä.
Ennen sotilaiden mm-kilpailuja on vielä aikomus viritellä konetta parilla hyvin terävällä yhdistelmä harjoituksella.

Lopuksi tahdon vielä kiittää kaikkia mahtavasta kannustuksesta kuopiossa!

Panu

Majakka Triathlon

Joroisten jälkeen palautuminen tapahtui nopeasti ja pääsin hyvään harjoittelu rytmiin käsiksi. Ajatus oli valmentajan kanssa lähteä parantamaan MK-aluetta kovilla hapenoton harjoituksilla, koska kaikki näytti kunnon osalta siltä, että VK-alue on kunnossa. Tarkasti mietittiin, että mitä lähdetään tekemään, jotta saataisiin käytettyä aika tehokkssati hyödyksi. On ollut aika harvinaista, että tässä vaiheessa kautta on aikaa tehdä näinkin pitkä ja tehokas treenijakso.

Nyt on hyvä puolentoista viikon mittainen harjoittelujakso takana, joka sisälsi kolme kovaa pyörä settiä. Yksi pidempi tempo ja kaksi intervalliharjoitusta. Kaikki muu harjoittelu on ollut kevyttä palauttavaa sirklailua. Toki viime viikolla sain uitua hallissa pitkästä aikaa hiukan yli 20 kilometriä. Mikä on tässä vaiheessa kautta hyvä määrä ja aivan kaikki ei ollut kevyttä. Sain tehtyä suosikki allasharjoituksen joka on 15*100m 1min30sek lähdöllä. 

Eilen kävin vielä Oulaisissa Majakka Triathlonissa. Pieni, mutta mukava tapahtuma, jossa voi tulosurheilun unohtaa kokonaan ja nauttia kesästä liikunnan merkeissä. Ei osanottoa maksuja ja palkinnot olivat ainakin riittävät. Enemmän vain toivoisi tämän tyyppisiin kisoihin ihmisiä mukaan kokeilemaan lajia. 

Itse kisa oli todella tukkoista menoa, jaloissa painoi aika kovasti mennyt kovajakso. Sykkeet eivät nousseet reilun puolentunnin kisan aikana kertaakaan yli anaerobisen kynnyksen. Tämä vahvistaa omat tuntemukset menosta ja kertoo, että nyt on aika levätä, jotta Kuopiossa kahden viikon päästä meno on herkkää ja pystyy taistelemaan täysillä. 

Ennen Kuopion sm-kilpailuja ehtii tehdä pari herkistävää tehoharjoitusta, joista toinen on seuramme sprintti mestaruuskisat ensi keskiviikkona Valkiaisjärvelä. Kaikki rohkeasti mukaan!!

Loppukauden kisat alkavat myös varmistumaan ja menevät seuraavasti. Sm-perusmatka Kuopio, Sotilas MM Sveitsi, Ironman 70.2 Ranska ja kausi päättyy Turkin etu-cupin kisaan lokakuussa. Tietysti kalenteriin mahtuu juoksukisoja mahdollisimman paljon ja uutena kokeiluna cyclocrossin sm-koitokset. 

Joroinen

Kilpailuni voisi oikeastaan lyhykäisyydessään kuvata seuraavalla tavalla. Nopea uinti, hidas pyörä ja ikuisuuden kestänyt juoksu. Lopputuloksena kokonaiskisan neljäs ja sm-kolmonen.
Ennen kisaa kaikki tuntui olevan kunnossa ja fiilis oli todella hyvä Valvatuksen rannalla. Varusteita laitellessa vielä pientä keskittymistä, että kuinka suuremmat sudenkuopat vältetään.
Uinti lähti liikkeelle odotetulla tavalla rennon letkeästi. Sain uida rauhassa ilman mitään hakkauksia ja uintilinjan hakuja. Uidessa fiilikset olivat melkein kuin olisi uinut altaassa niin tyyni oli järven pinta.
Vaihto rauhassa ilman hosumisia ja nopea tankkaus pyörän kanssa juostessa. Pyörän alussa jouduin jonkin verran löysäämään vauhtia, koska sykkeet meinasivat nousta liian korkealle. Sykkeiden tasattua aika nopeasti sain rytmin päälle ja matka taittui tyydyttävällä tavalla. Jarmo meni ohitseni jossain 15km kohdalla. Jäin taakse ja seurakseni sain peesivalvojat. Yksi huomautus tuli, muuten sääntöjen mukaan mentiin. Vajaat 70 kilometriä ja seinä!! Jaloista voimat, ehkä energiat myös loppuivat. Totaali hyytyminen tuli käsittämättömän nopeasti ja yllättäen. Lauantain päivän kaltaisella kelillä juominen on todella haasteellisista, tunne on ettei nestettä tarvi mutta kun se ei vaan ole niin. Viimeinen 30 kilometriä oli vaikeaa ja Valvatukselta vaihtoon jotain mitä ei voi sanoin kuvailla.
Juoksu vaihtoon tullessa tiesin mitä tuskaa oli tiedossa, 21 kilometriä yhtä %¤#?&¤£. Se tuska kesti ikuisuuden, 1h28min.
Loppuaika meni aikahaarukkaan jonka sanoin ennen kilpailua, tätä silmällä pitäen ei pitäisi olla pettynyt. Se ei riitä, koska itse suoritus ei ollut onnistunut millään tavalla. Sm-mitallia en väheksy millään tapaa, ei niitä ikinä liikaa ole.

Näin jälki käteen mietittynä ehkä kahden edellisen viikonlopun kilpailut matkusteluineen olisi pitänyt tehdä toisin. Kisaviikon tietyt harjoitukset jättää tekemättä. Ja ei varmaan olisi ollut haittaa, jos johonkin väliin aika-ajopyörällä oltaisiin harjoiteltu.
Iso kiitos kaikillle matkan varrella kannustaneille, teidän ansiosta uskoa riitti maaliin asti!!

Seuraava triathlon kisa on vasta Kuopion sm-perusmatka. Ensi viikonloppun Geneven etu-cupin kilpailun jätän väliin. Nyt palaudutaan ja tehdään hyvä treeni jakso, että loppukauden kilpailuihin saadaan yksi vaihde lisää.




     

Etu-cup Holten

Ei ole viikonloput veljiä keskenään, sen verran oli parempaa meno lauantaina Holtenissa. Liekkö tämä johtunut siitä, kun kisaviikon keskiviikkona tehtiin riskillä todella kova hapenottoharjoitus pyörällä. Harjoituksessa sparraajana toimi velipoika ja ohjelmassa oli 4*4min maksimia. Vuorovedoilla ajettiin neljä minuuttiset ja täytyy myöntää, että kyyti oli ainakin riittävää.
Itse kisa Holtenissa lähti käyntiin todella hyvällä uinnilla, vaihtoon kandenkympin tietämillä hyvin tuoreen oloisena. Aivan en päässyt pyörän alussa ykkösryhmään ja jouduin jonkin aikaa ajamaan yksin, kunnes takaa tullut kakkosryhmä saavutti minut. Tällä hetkellä ominaisuuteni pyörän alussa eivät riitä siihen, että pääsisin hyvän uinnin jälkeen ykkösryhmään. Tässä tulee olemaan selvästi yksi kehitettävä asia talvelle ja ensi kauteen. Ryhmämme saavutti agressiivisella ajolla onneksi ison ykkösryhmän pyörän toiseksi viimeisellä kierroksella. Tämän jälkeen vauhti lopahti ryhmässä täysin ja alettiin lepäämään juoksua varten. Oma juoksuni oli keskinkertainen, kova pyörä ja pyöräosuuden tiukka mäki, joka ajettiin viisi kertaa olivat syöneet parhaan iskun jaloista. Kympin ajaksi kellotin 36 ja risat. Juoksu aika täytyy olla 3-4 minuuttia kovempi, jos haluaa sijoittua 20 parhaan joukkoon.

Tämä viikko on palauteltu melkein täysin ja otettu taas tuntumaa aika-ajopyörään. Tehty viimeiset säädöt ja testaukset lauantain puolimatkan Sm-kisoja varten. Jos ja kun saan tehtyä yhtä ehjän suorituksen mitä italiasssa, niin uskon, että nimeni löytyy todella korkealta tulosluettelosta. Mutta paljon on matkalla sudenkuoppia, jotka tulee tiedostaa ja ottaa huomioon. Lähdetään nauttimaan hyvästä tapahtumasta ja kaikki muu mitä tulee on plussaa!!

Sm-sprintti

Kuusijärven sm-sprintistä kotiin tuomisena oli hopeinen mitalli. Viimeistely harjoituksen kisaan tein keskiviikkona, joka sujui ongelmitta. Harjoitus sisälsi reippaamman pyörän ja vauhtileikittely juoksun. Harjoitus antoi todella paljon itseluottamusta, koska treenit olivat sujuneet hiukan mollivoittoisesti edellisellä viikolla. Vantaalle saavuin lauantaina ja ohjelmassa oli lähinnä uintireitin nuotitusta ja tuttujen kanssa rupattelua. Viikolla en ollut uinut kertaakaan avovedessä märkäpuvulla, koska luonnonvedet ovat ollet todella viileät, vaan olen uinut hyviä treenejä hallissa. Vähäinen uinti avovedessä hiukan arvellutti mutta lauantain nuotitus Kuusijärvessä antoi viimeisen viestin siitä, että kaikki on kunnossa ja voittosta lähdetään kisaamaan.

Kisapaikalle saavuin hyvissä ajoin, infossakin kävin kaksi kertaa ettei varmasti mikään asia jää epäselväksi. Muuten aika kului nopeasti, varusteita säätäessä ja tutta morjestaessa.
Lähtöasetelmat kisaan olivat selvät, uinnissa täytyy tulla eroa ja pyörällä täytyy pystyä saavutettu ero pitämään vaihtoon asti. Uinti tuli hyvän tuntuisesti ja sain odotetusti pahimpaan kilpakumppaniin Darby Thomakseen eroa 1min 30sek. Pyörän alussa saimme Artun kanssa hyvin vedot pyörimään ja uskoin että ero tulee riittämään toiseen vaihtoon asti mutta toisin kävi. Takaa tullut isoryhmä ajoi meidät kiinni toisen kierroksen lopussa ja kisa oli uusi. Täytyi luoda uusi taktiikka viimeiselle kierrokselle, joka oli hyvin yksinkertainen Darbya ei saa päästää silmistä missään vaiheessa. Ryhmämme tuli vaihtoon kasassa ja mitallit ratkottiin juoksemalla, mikä on normaalia lyhyemmillä matkoilla. Juoksun alun tiukoissa ylä- ja alamäissä Darby sai noin 20sek eron, jonka turvin saavutti ensimmäisen SM-kultamitallinsa - Onnittelut!!
Toinen sija on pienoinen pettymys, mutta suuremman huolenaiheen aiheuttaa pyörän ja juoksun tukkoisuus. Vaikka pyörässä itse ajossa tunne on hyvä mutta vauhtia ei vain tunnu olevan riittävästi. Muutamia ajatuksia olemme valmentajan kanssa miettineet ja korjaukset tehty.

Hirveästi ei tässä vaiheessa kautta pysty tekemään ihmeitä kunnon suhteen, kun kilpailuja on joka viikko. Harjoittelu on lähinnä palauttelua ja herkkyyden ylläpitoa. Torstaina matkusta Hollantiin, jossa kisataan lauantaina perusmatkan etu-cupia. Matkaan lähden luottavaisin mielin, koska sunnuntain kisa on analysoitu ja treenit tuntui hyviltä tänään uidessa sekä juostessa.
On myös varmistunut, että tulen kisaamaaan Joroisilla puolimatkan sm-mitalleista. Eli seuraavat puolitoista viikkoa ovat hyvin mielenkiintoiset, jäädään odottamaan kuinka äijän käy.

Panu      

  

Pohjantähti Games 5000m

Torstaina juoksin Pudasjärvellä Pohjantähti Games-kisoissa 5000m matkan. Juoksuun en asettanut mitään tavoitteita, koska tuntemukset kropassa ei antanut siihen aihetta. Itse juoksu oli alusta loppuun todella tukkoista ja raskasta. Tämän takia lähdin juoksemaan joukon hännilllä, josta oli lopussa vaikea nousta mitalisijoille. Sain tehdä töitä jokaisen askeleen eteen roppakaupalla. Italian kisankin juoksu oli paljon herkempää mitä torstain raasto Pudasjärvellä. Loppuaikani oli 15.53,5. Täytyy myöntää, että odotin parempaa aikaa, mutta tällä kertaa rahkeet eivät riittäneet parempaan. Kisan ylivoimaiseen voittoon juoksi komealla ajalla Lewis Korir 13.49,24.

Kisan jälkeen tehtiin valmentajan kanssa nopea johtopäätös, että elimistö on väsynyt. Harjoittelusuunnitelmaan vaihdettiin kevyempää treeniä juhannusviikonlopulle. Seuraavan 5000m matkan juoksen 5.7, mikäli en pääse Etu-cupin kisaan Hollannin Holtteniin. Jokatapauksessa ajasta täytyy saada pois kymmeniä sekunteja seuraavalla kerralla. Tänään kävin tutustumassa tulevaan kisapaikkaan ja alustaan. Kentänhoitaja oli unohtanut avata ovet, joten jouduin turvautumaan aidan alitukseen kentälle päästäkseni.  

Ensi viikon sunnuntaina kisataan sprinttimatkan SM-mitaleista Kuusijärvellä, jossa tavoite on saavuttaa suomen mestaruus. Ennen Kuusijärveä on vielä pari kovempaa rykäisyä ja muuten tehdään kevyttä perusharjoittelua.

Panu 

IRONMAN 70.3 Italy FINISHER

Terve!

Parin viikon julkaisuaikataulu on venähtänyt kuukauden mittaiseksi huomaamatta. On ollut paljon kaikennäköistä tekemistä ohjelmassa, lähinnä treenailua ja kovia kilpailuja kotimaassa sekä ulkomailla. Tuoreimpana viime sunnuntaina käyty IRONMAN 70.3 Italy.

Matka italiaan aloitettin turvallisesti kolme päivää ennen h-hetkeä, jotta paikan päällä ehtisi sopeutumaan lämpöön ja tutustumaan kisapaikkoihin. Pescaraan saavuin rennoissa tunnelmissa, koska reissuun ei tarvinnut normaalista poiketen lähteä yksin. Mukaan oli lähtenyt seurastamme Ari S joka kilpaili PRO-sarjassa. Matkapäivien suurimman huolenaiheen aiheuttaa yleensä se, tuleeko pyörälaukku tällä kertaa ajoissa perille.

Valmistavat päivät sujuivat hyvin, joka joskus on harvinaista kisareissuilla. Yksin reissatessa ajatukset pyörivät liikaa itse kisassa ja rentous katoaa. Muutamana päivänä ennen kisaa en juuri urheillut, mutta hikoilin siitä huolimatta todella paljon. Lämpötilat olivat päivisin 30asteen paremmalla puolella. Tämän matkan verenpainetta nostattavin asia sattui perjantai-aamusta, kun aloin laittamaan levyä pyörään. Levyn asennus ei mennyt suunnitelmien mukaan ja jouduin turvautumaan kisajärjestäjien pyörähuoltoon. Kaikesta ennen kisaa tapahtuneesta huolimatta huomasin, että itseluottamus oli todella korkealla, vaikka tähän kisaan ei harjoittelussa oltu keskitytty.

Kisapäivän aamun normaalia aikaisempi herätys ei tuottanut vaikeuksia. En nukkunut yöllä montaa tuntia, ja aika meni sängyssä pyöriessä. Ainut ongelma meinasi muodostua muutamasta hassusta lusikallisesta jugurttimysliä, tämän sekoituksen kanssa taisin käydä päivän kovimmman henkisen kamppailun.

Yllätyin täysin kisa-aamuna, kuin kaikki kisapaikalla sujui ongelmitta, ilman minkäänlaisia tunteenpurkauksia. Olihan osanottajia kaikki sarjat huomioiden melkein 2000. Omat fiilikset alkoi lähdön lähestyessä muuttumaan jännittyneeksi, joka tietää aina hyvää itse kilpailuun.
Uinti lähti todella varoen liikkeelle, johtuen varmaan siitä, kun mielessä pyöri ajatus uintiradan pituudesta. Rannalta katsottuna en meinannut nähdä kauimmaisia kääntöpoijuja ennen lähtöä. Ja tuntuihan uintiosuus aivan ikuisuudealta. Mutta siitä huolimatta olin koko kisan 3. nopein uimari.
T1 sujui ilman ongelmia, märkäpuvun riisumisen jälkeen join n. 4dl juomaa ennen kuin jatkoin matkaa. Tätä kyllä suosittelen kaikille, koska ei tarvitse olla aivan heti pyöräosuuden alussa juomassa, vaan saa keskittyä ajorytmin löytämiseen. Ajorytmini löytyi heti pyörän alussa, josta yllätyin kovasti. Pyöräilyosuuden ajatuksena oli, että lisätään vauhtia kevyen uinnin jälkeen. Sainkin pyöräosuudella sykkeet pidettyä anaerobisen kynnyksen tuntumassa.
Jos pyörä oli yllätys, juoksu oli sitä vielä enemmän. Juoksu lähti heti alusta alkaen rullaamaan käsittämättömällä tavalla. Juoksuosuuden helppous saattoi osaltansa johtua myös pyörän ajoasennosta, joka on aivan liian korkea. Tässä tullaankin siihen, että mihin vedetään se raja, että haetaanko aerodynamisuutta pyörään juoksun kustannksella vai toisin päin. Se on kohdallani varmaa, että ajoasentoa täytyy saada alemmas. Juoksuosuudella saavutin myös Arin ja Jonin, jotka olivat startanneet kisaan minua edeltäneeltä pro-urheilijoilten wavelta.
Loppusijoitus oli oman sarjani AG30-34 voitto ja kokonaiskisan 11. Sarjani voitolla tienasin itselleni paikan 70.3 matkan MM-kilpailuihin Las Vegasiin, jonka jouduin resurssien puutteen vuoksi perumaan.

Kisan jälkeen kutsui ensimmäistä kertaa elämässä lääkintäteltta, taju ei aivan lähtenyt mutta olo oli todella huono. Lepäilin teltassa kaikessa rauhassa ja koitin miettiä kisaa, joka oli todella vaikeaa sekavan olotilan vuoksi. Pikkuhiljaa olo koheni jääpussien avulla ja palailin todellisuuten.
Palkintojenjako ei oikeastaan ollut kummoinen, koska alkoi myöhässä ja kesti ikuisuuden. Tämän tasoisessa kisassa luulisi palkintojen olevan jotain aivan muuta mitä ne oli, saisivat ottaa oppia vaikka Kokkolan kisajärjestäjistä. Kisan jälkeinen palautuminen Italiassa tapahtui yllättävän nopeasti, tähän varmaan auttoi, ettei kisassa energiat loppuneet missään vaiheessa ja onnistuminen toi hyvän fiiliksen.

Kotiin palattiin maanantaina, muutama päivä on tässä otettu kevyesti ulkoillen ja nautittu hyvistä ilmoista. Olen tehnyt tarkennuksia kesän kilpailuihin ja päivittänyt Reijon kanssa treenejä.
Syksyllä on varmasti pohdittava ensi kautta tarkasti, ja että mitä matkaa tulen kilpailemaan pääasiallisesti. Keskusteluissa on jopa puhuttu IRONMAN sarjan pro-lisenssin hankkimisesta.
Seuraavan kerran olen numerolappu rinnasssa varmasti 1.7. Kuusijärvellä SM-sprintin merkeissä. Juhannksena mahdollisesti juoksen jossain päin suomea kilpaa mutta siitä sitten tarkemmin kun on tuloksia tiedossa.

Panu   
      

Sivut vielä keskeneräiset. Sivujen lopullinen ulkoasu julkaistaan lähiviikkojen aikana.

-Panu-