Kuopiosta oli kotiin tuomisena perusmatkan sm-kulta. Ensimmäinen kultamitalli päämatkaltani, kymmenen vuotta sitä on tavoiteltu ja nyt se tuli. Viime vuonna pääsin jo lähelle mutta pyöräosuuden kaatuminen vei mahdollisuuteni. Siitä hetkestä asti lähes tulkoon jokainen päivä tämä asia on kalvannut mieltäni. Tästä johtuen tämä mitalli merkitsee minulle yllättävän paljon. Vuoden aikana ehti kasvaa melkoinen tahtotila voittamiseen, joka ei onneksi missään vaiheessa kasvanut liian isoksi haittaamaan tekemistä vaan antoi oikealla tavalla motivaatiota. Juoksuosuuden lopussa ja maaliin tulon jälkeen tunteiden kirjo oli todella hieno. Ennen Kisaa monet ihmiset kyselivät ja povasivat kultaa minulle, koitin olla hyvin neutraali. Toppuutella, että kisataan ensin ja katsotaan sitten kuinka kävi, vaikka sisälläni roihusi voitontahto. Toisaalta tavoitteet täytyy myös uskaltaa sanoa ääneen julkisesti, eikä mitään ympäri pyöreää diibadaibaa jutustella.
Itse kisareissu alkoi perjantaina Veho autotalon kautta josta sain jälleen alleni huippu yksilön jolla oli ilo taittaa matkaa. Tänä vuonna saavuin savon sydämmeen ajoissa, jotta ehti rauhassa tutustua uudistettuun kisa-alueeseen ja morjestella rauhassa tuttuja. Aamulla olin jo kotona tehnyt pienen lenkin ennen matkaa, joka antoi hyviä viitteitä jalan herkkyydestä. Ajomatka ei ollut syönyt yhtään jalkaa vaan meno oli uskomattoman herkkää Väinölänniemen rannalla.
Ainut epätoivon hetki iski ruokapaikassa, jossa edellisen vuoden muistot hiipi mieleen, kun jälleen kerran jouduin odottomaan ruokaa yli tunnin. Näinkö historia toistaa itseään, ruokaa odotellaan ja kilpailussa sattuu haavari. Onneksi tästä selvittiin ja pääsin hotellille rauhoittumaan.
Kisa-aamu ja oikeastaan koko päivä menee läpi rutiinin omaisesti, joka on hyvä asia. Aamujumppa, syönti, makoilua, hirveää säätämistä ja lopulta kisa.
Uinti ok, hiukan meinasi keskittyminen karkailla, kun varpaissa ei roikkunut ketään ja kukaan ei ollut edelläni. Yllättävän ison kaulan sain aikaiseksi uinnissa, tämä hiukan hämmensi.
Vaihtoon ja pyörän selkään kuullostelemaan kuinka pyörä lähtee sujumaan. Pyörän alku oli tahmeaa, jalat ei toiminu yhtään. Kylmä vesi ja jalkojen vähäinen käyttö uinnissa kangisti koivet. Hämmennys haihtui ensimmäisen kierroksen kääntöpaikalla kun näin, että takaa-ajajat eivät ole saaneet eroa kurottua umpeen ollenkaa. Tässä vaiheessa ei ollut enään ongelmia keskittymisen kanssa vaan tavoite oli kirkkaana mielessä!
Juoksu vaihtoon tullessa ero oli noin 2min takaa-ajajiin. Hiukan jännitti, että kuinka tempo-ajon jälkeen juoksu lähtee rullaamaan ja alkaako takaa tulevat saavuttamaan. Hämmennyin toistamiseen, jalat lähes tuoreet ja juoksu lentää. Tiukkaa keskittymistä kolme kierrosta ja viimeinen neljäs kierros nauttien aivan huikeasta tunteesta. Mestaruus!
Nämä muutamat päivät kisan jälkeen ovat olleet hyvin erikoisia. Väsymys ollut aikalailla henkistä. Tämä päivityskin vasta tässä vaiheessa kun yksinkertaisesti ei ole jaksanut miettiä mitään saati kirjoittaa.
Nyt on helppoa lähteä kauden jäljellä oleviin kilpailuihin onnistuneen kuopion jälkeen, johon ei pelkästään kuulu itse kisa suoritus vaan koko kolmen viikon jakso. Uskon, että olemme löytäneet valmentajan kanssa todella hyvän rytmin valmistautua kilpailuihin, jota tullaan käyttämään jatkossakin. Ei se mitään avaruustiedettä ole, ihan perusasioita oikeassa rytmissä.
Ennen sotilaiden mm-kilpailuja on vielä aikomus viritellä konetta parilla hyvin terävällä yhdistelmä harjoituksella.
Lopuksi tahdon vielä kiittää kaikkia mahtavasta kannustuksesta kuopiossa!
Panu
Itse kisareissu alkoi perjantaina Veho autotalon kautta josta sain jälleen alleni huippu yksilön jolla oli ilo taittaa matkaa. Tänä vuonna saavuin savon sydämmeen ajoissa, jotta ehti rauhassa tutustua uudistettuun kisa-alueeseen ja morjestella rauhassa tuttuja. Aamulla olin jo kotona tehnyt pienen lenkin ennen matkaa, joka antoi hyviä viitteitä jalan herkkyydestä. Ajomatka ei ollut syönyt yhtään jalkaa vaan meno oli uskomattoman herkkää Väinölänniemen rannalla.
Ainut epätoivon hetki iski ruokapaikassa, jossa edellisen vuoden muistot hiipi mieleen, kun jälleen kerran jouduin odottomaan ruokaa yli tunnin. Näinkö historia toistaa itseään, ruokaa odotellaan ja kilpailussa sattuu haavari. Onneksi tästä selvittiin ja pääsin hotellille rauhoittumaan.
Kisa-aamu ja oikeastaan koko päivä menee läpi rutiinin omaisesti, joka on hyvä asia. Aamujumppa, syönti, makoilua, hirveää säätämistä ja lopulta kisa.
Uinti ok, hiukan meinasi keskittyminen karkailla, kun varpaissa ei roikkunut ketään ja kukaan ei ollut edelläni. Yllättävän ison kaulan sain aikaiseksi uinnissa, tämä hiukan hämmensi.
Vaihtoon ja pyörän selkään kuullostelemaan kuinka pyörä lähtee sujumaan. Pyörän alku oli tahmeaa, jalat ei toiminu yhtään. Kylmä vesi ja jalkojen vähäinen käyttö uinnissa kangisti koivet. Hämmennys haihtui ensimmäisen kierroksen kääntöpaikalla kun näin, että takaa-ajajat eivät ole saaneet eroa kurottua umpeen ollenkaa. Tässä vaiheessa ei ollut enään ongelmia keskittymisen kanssa vaan tavoite oli kirkkaana mielessä!
Juoksu vaihtoon tullessa ero oli noin 2min takaa-ajajiin. Hiukan jännitti, että kuinka tempo-ajon jälkeen juoksu lähtee rullaamaan ja alkaako takaa tulevat saavuttamaan. Hämmennyin toistamiseen, jalat lähes tuoreet ja juoksu lentää. Tiukkaa keskittymistä kolme kierrosta ja viimeinen neljäs kierros nauttien aivan huikeasta tunteesta. Mestaruus!
Nämä muutamat päivät kisan jälkeen ovat olleet hyvin erikoisia. Väsymys ollut aikalailla henkistä. Tämä päivityskin vasta tässä vaiheessa kun yksinkertaisesti ei ole jaksanut miettiä mitään saati kirjoittaa.
Nyt on helppoa lähteä kauden jäljellä oleviin kilpailuihin onnistuneen kuopion jälkeen, johon ei pelkästään kuulu itse kisa suoritus vaan koko kolmen viikon jakso. Uskon, että olemme löytäneet valmentajan kanssa todella hyvän rytmin valmistautua kilpailuihin, jota tullaan käyttämään jatkossakin. Ei se mitään avaruustiedettä ole, ihan perusasioita oikeassa rytmissä.
Ennen sotilaiden mm-kilpailuja on vielä aikomus viritellä konetta parilla hyvin terävällä yhdistelmä harjoituksella.
Lopuksi tahdon vielä kiittää kaikkia mahtavasta kannustuksesta kuopiossa!
Panu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti