Military World Triathlon Championship

Tämän kauden pääkisat ovat nyt takanapäin, jotka olivat EM-kilpailut, Kuopion perusmatka ja viime lauantain Sotilaiden  MM-kisat. Saldona oli edellä mainituista kilpailuista todella epätasainen tulossarja. Em-kisojen tulos oli näin jälkikäteen mietittynä kunnon mukainen, mutta siitä huolimatta kova pettymys. Kuopio täydellinen onnistuminen ja sotilaiden kisat epäonnistuivat sairastelun takia.
Mistä ailahtelevuus sitten johtuu. Ei varmasti ole yhtä selvää syytä, vaan tulokset ovat monen yksittäisen asian summa. Näihin pieniin yksittäisiin asioihin täytyy palata tarkemmin, kun kausi on ohi, jotta samoja virheitä ei toistettaisi enään uudestaan.

Kuopion kisan jälkeisestä montusta pääsin ylös viime viikon puolenvälin tietämillä. Fiilikset olivat mahtavat mutta takki oli hiukan tyhjä. Valmentajan kanssa sovittiin, että ei ruvetä väkisin vääntämään treeniä vaan annetaan ajan kulua. Odottelu kannatti ja sainkin tehtyä viime viikonloppuna hyvän valmistavan harjoituksen, joka nostatti odotukset taas korkealle sotilaiden kisoja ajatellen.
Maanantaina alkoi tuntumaan pieniä flunssan oireita hiukan pidemmän harjoituspäivän päätteeksi. Tiistai aamuna herätessä tiesin, että ihmeitä täytyy tapahtua, jotta flunssa ei vaikkutaisi kroppaan. Keskiviikkona matkustus helsinkiin, lepoa ja torstai aamusta lento Sveitsiin. Perille päästyä kevyt jalottelu, joka paljasti, että mies on aivan tukossa. Tuollaisessa tilanteessa positiivinen ajattelu on lähes mahdotonta mutta jotenkin sitä kaikesta huolimatta toivoo ihmettä.
Ihmettä ei tällä kertaa(kaan) tapahtunut vaan heti lähdön jälkeen tunsin, että mies on aivan hapoilla. Uinnissa jäin kärkeen 1min30sek ja kisa oli käsitelty osaltani, sekä sijoittuminen 20 joukkoon, joka oli tavoitteeni. Terveenä ollessani uinti vauhtini riittäisi kärkiryhmään. Pyörän alussa kasailin ajatuksia, jotka olivat todella synkät. Loppujen lopuksi muodostui ihan hyvä pyöräryhmä, jossa oli mukana myös kisan toinen suomalainen Artti Hirsi. Pyörä oli vähintäänkin yhtä nihkeää mitä uinti, näin ollen en hirveästi odottanut juoksulta. Yllätyin ja juoksu kulki mallikkaasti. Kellotin kympin ajaksi 34.20, joka oli ihmeen hyvä tilanteen huomioon ottean. Maalin sijalla 27.
Loppusijoitukseni hiukan yllätti positiivisesti. Tässä vaiheessa voisi jossitella ja miettiä, että mikä olisikaan ollut loppusijoitus, jos olisin päässyt ajamaan pääporukkaa. Mutta tätä enempää en asialla päätäni vaivaa.
Iso kiitos matkan järjestelyistä ja onnistumisesta Ahdille ja Ollille, koska nämä reissut eivät ole olleet koskaan itsestään selvyyksiä meille urheilijoille.

Vaikka tämän kauden pääkisat ovat nyt käyty niin nälkää ja motivaatiota löytyy yhä. Ranskan IM puolikkaalla tahdon paikata Joroisten epäonnistunutta tankkausta, joka pilasi kisani. Turkin etu-cupin kilpailussa on päästävä 20 paremmalle puolelle, jotta pistetilini karttuisi, joka helpottaisi ensi kauden kilpailuihin pääsyä.
Torstaina juoksen Raatin Stadionilla pm-kilpailuissa 5000m. Jossa lenkkari on varmasti syönnillään, koska laatikossa odottavat uudet Newtonit, joihin voit tarkemmin tutustua testijakson kautta osoitteessa
www.endurancesports.fi/

Panu        

Suomenmestaruus

Kuopiosta oli kotiin tuomisena perusmatkan sm-kulta. Ensimmäinen kultamitalli päämatkaltani, kymmenen vuotta sitä on tavoiteltu ja nyt se tuli. Viime vuonna pääsin jo lähelle mutta pyöräosuuden kaatuminen vei mahdollisuuteni. Siitä hetkestä asti lähes tulkoon jokainen päivä tämä asia on kalvannut mieltäni. Tästä johtuen tämä mitalli merkitsee minulle yllättävän paljon. Vuoden aikana ehti kasvaa melkoinen tahtotila voittamiseen, joka ei onneksi missään vaiheessa kasvanut liian isoksi haittaamaan tekemistä vaan antoi oikealla tavalla motivaatiota. Juoksuosuuden lopussa ja maaliin tulon jälkeen tunteiden kirjo oli todella hieno. Ennen Kisaa monet ihmiset kyselivät ja povasivat kultaa minulle, koitin olla hyvin neutraali. Toppuutella, että kisataan ensin ja katsotaan sitten kuinka kävi, vaikka sisälläni roihusi voitontahto. Toisaalta tavoitteet täytyy myös uskaltaa sanoa ääneen julkisesti, eikä mitään ympäri pyöreää diibadaibaa jutustella.

Itse kisareissu alkoi perjantaina Veho autotalon kautta josta sain jälleen alleni huippu yksilön jolla oli ilo taittaa matkaa. Tänä vuonna saavuin savon sydämmeen ajoissa, jotta ehti rauhassa tutustua uudistettuun kisa-alueeseen ja morjestella rauhassa tuttuja. Aamulla olin jo kotona tehnyt pienen lenkin ennen matkaa, joka antoi hyviä viitteitä jalan herkkyydestä. Ajomatka ei ollut syönyt yhtään jalkaa vaan meno oli uskomattoman herkkää Väinölänniemen rannalla.
Ainut epätoivon hetki iski ruokapaikassa, jossa edellisen vuoden muistot hiipi mieleen, kun jälleen kerran jouduin odottomaan ruokaa yli tunnin. Näinkö historia toistaa itseään, ruokaa odotellaan ja kilpailussa sattuu haavari. Onneksi tästä selvittiin ja pääsin hotellille rauhoittumaan.

Kisa-aamu ja oikeastaan koko päivä menee läpi rutiinin omaisesti, joka on hyvä asia. Aamujumppa, syönti, makoilua, hirveää säätämistä ja lopulta kisa.
Uinti ok, hiukan meinasi keskittyminen karkailla, kun varpaissa ei roikkunut ketään ja kukaan ei ollut edelläni. Yllättävän ison kaulan sain aikaiseksi uinnissa, tämä hiukan hämmensi.
Vaihtoon ja pyörän selkään kuullostelemaan kuinka pyörä lähtee sujumaan. Pyörän alku oli tahmeaa, jalat ei toiminu yhtään. Kylmä vesi ja jalkojen vähäinen käyttö uinnissa kangisti koivet. Hämmennys haihtui ensimmäisen kierroksen kääntöpaikalla kun näin, että takaa-ajajat eivät ole saaneet eroa kurottua umpeen ollenkaa. Tässä vaiheessa ei ollut enään ongelmia keskittymisen kanssa vaan tavoite oli kirkkaana mielessä!
Juoksu vaihtoon tullessa ero oli noin 2min takaa-ajajiin. Hiukan jännitti, että kuinka tempo-ajon jälkeen juoksu lähtee rullaamaan ja alkaako takaa tulevat saavuttamaan. Hämmennyin toistamiseen, jalat lähes tuoreet ja juoksu lentää. Tiukkaa keskittymistä kolme kierrosta ja viimeinen neljäs kierros nauttien aivan huikeasta tunteesta. Mestaruus!

Nämä muutamat päivät kisan jälkeen ovat olleet hyvin erikoisia. Väsymys ollut aikalailla henkistä. Tämä päivityskin vasta tässä vaiheessa kun yksinkertaisesti ei ole jaksanut miettiä mitään saati kirjoittaa.
Nyt on helppoa lähteä kauden jäljellä oleviin kilpailuihin onnistuneen kuopion jälkeen, johon ei pelkästään kuulu itse kisa suoritus vaan koko kolmen viikon jakso. Uskon, että olemme löytäneet valmentajan kanssa todella hyvän rytmin valmistautua kilpailuihin, jota tullaan käyttämään jatkossakin. Ei se mitään avaruustiedettä ole, ihan perusasioita oikeassa rytmissä.
Ennen sotilaiden mm-kilpailuja on vielä aikomus viritellä konetta parilla hyvin terävällä yhdistelmä harjoituksella.

Lopuksi tahdon vielä kiittää kaikkia mahtavasta kannustuksesta kuopiossa!

Panu