Terve!
Parin viikon julkaisuaikataulu on venähtänyt kuukauden mittaiseksi huomaamatta. On ollut paljon kaikennäköistä tekemistä ohjelmassa, lähinnä treenailua ja kovia kilpailuja kotimaassa sekä ulkomailla. Tuoreimpana viime sunnuntaina käyty IRONMAN 70.3 Italy.
Matka italiaan aloitettin turvallisesti kolme päivää ennen h-hetkeä, jotta paikan päällä ehtisi sopeutumaan lämpöön ja tutustumaan kisapaikkoihin. Pescaraan saavuin rennoissa tunnelmissa, koska reissuun ei tarvinnut normaalista poiketen lähteä yksin. Mukaan oli lähtenyt seurastamme Ari S joka kilpaili PRO-sarjassa. Matkapäivien suurimman huolenaiheen aiheuttaa yleensä se, tuleeko pyörälaukku tällä kertaa ajoissa perille.
Valmistavat päivät sujuivat hyvin, joka joskus on harvinaista kisareissuilla. Yksin reissatessa ajatukset pyörivät liikaa itse kisassa ja rentous katoaa. Muutamana päivänä ennen kisaa en juuri urheillut, mutta hikoilin siitä huolimatta todella paljon. Lämpötilat olivat päivisin 30asteen paremmalla puolella. Tämän matkan verenpainetta nostattavin asia sattui perjantai-aamusta, kun aloin laittamaan levyä pyörään. Levyn asennus ei mennyt suunnitelmien mukaan ja jouduin turvautumaan kisajärjestäjien pyörähuoltoon. Kaikesta ennen kisaa tapahtuneesta huolimatta huomasin, että itseluottamus oli todella korkealla, vaikka tähän kisaan ei harjoittelussa oltu keskitytty.
Kisapäivän aamun normaalia aikaisempi herätys ei tuottanut vaikeuksia. En nukkunut yöllä montaa tuntia, ja aika meni sängyssä pyöriessä. Ainut ongelma meinasi muodostua muutamasta hassusta lusikallisesta jugurttimysliä, tämän sekoituksen kanssa taisin käydä päivän kovimmman henkisen kamppailun.
Yllätyin täysin kisa-aamuna, kuin kaikki kisapaikalla sujui ongelmitta, ilman minkäänlaisia tunteenpurkauksia. Olihan osanottajia kaikki sarjat huomioiden melkein 2000. Omat fiilikset alkoi lähdön lähestyessä muuttumaan jännittyneeksi, joka tietää aina hyvää itse kilpailuun.
Uinti lähti todella varoen liikkeelle, johtuen varmaan siitä, kun mielessä pyöri ajatus uintiradan pituudesta. Rannalta katsottuna en meinannut nähdä kauimmaisia kääntöpoijuja ennen lähtöä. Ja tuntuihan uintiosuus aivan ikuisuudealta. Mutta siitä huolimatta olin koko kisan 3. nopein uimari.
T1 sujui ilman ongelmia, märkäpuvun riisumisen jälkeen join n. 4dl juomaa ennen kuin jatkoin matkaa. Tätä kyllä suosittelen kaikille, koska ei tarvitse olla aivan heti pyöräosuuden alussa juomassa, vaan saa keskittyä ajorytmin löytämiseen. Ajorytmini löytyi heti pyörän alussa, josta yllätyin kovasti. Pyöräilyosuuden ajatuksena oli, että lisätään vauhtia kevyen uinnin jälkeen. Sainkin pyöräosuudella sykkeet pidettyä anaerobisen kynnyksen tuntumassa.
Jos pyörä oli yllätys, juoksu oli sitä vielä enemmän. Juoksu lähti heti alusta alkaen rullaamaan käsittämättömällä tavalla. Juoksuosuuden helppous saattoi osaltansa johtua myös pyörän ajoasennosta, joka on aivan liian korkea. Tässä tullaankin siihen, että mihin vedetään se raja, että haetaanko aerodynamisuutta pyörään juoksun kustannksella vai toisin päin. Se on kohdallani varmaa, että ajoasentoa täytyy saada alemmas. Juoksuosuudella saavutin myös Arin ja Jonin, jotka olivat startanneet kisaan minua edeltäneeltä pro-urheilijoilten wavelta.
Loppusijoitus oli oman sarjani AG30-34 voitto ja kokonaiskisan 11. Sarjani voitolla tienasin itselleni paikan 70.3 matkan MM-kilpailuihin Las Vegasiin, jonka jouduin resurssien puutteen vuoksi perumaan.
Kisan jälkeen kutsui ensimmäistä kertaa elämässä lääkintäteltta, taju ei aivan lähtenyt mutta olo oli todella huono. Lepäilin teltassa kaikessa rauhassa ja koitin miettiä kisaa, joka oli todella vaikeaa sekavan olotilan vuoksi. Pikkuhiljaa olo koheni jääpussien avulla ja palailin todellisuuten.
Palkintojenjako ei oikeastaan ollut kummoinen, koska alkoi myöhässä ja kesti ikuisuuden. Tämän tasoisessa kisassa luulisi palkintojen olevan jotain aivan muuta mitä ne oli, saisivat ottaa oppia vaikka Kokkolan kisajärjestäjistä. Kisan jälkeinen palautuminen Italiassa tapahtui yllättävän nopeasti, tähän varmaan auttoi, ettei kisassa energiat loppuneet missään vaiheessa ja onnistuminen toi hyvän fiiliksen.
Kotiin palattiin maanantaina, muutama päivä on tässä otettu kevyesti ulkoillen ja nautittu hyvistä ilmoista. Olen tehnyt tarkennuksia kesän kilpailuihin ja päivittänyt Reijon kanssa treenejä.
Syksyllä on varmasti pohdittava ensi kautta tarkasti, ja että mitä matkaa tulen kilpailemaan pääasiallisesti. Keskusteluissa on jopa puhuttu IRONMAN sarjan pro-lisenssin hankkimisesta.
Seuraavan kerran olen numerolappu rinnasssa varmasti 1.7. Kuusijärvellä SM-sprintin merkeissä. Juhannksena mahdollisesti juoksen jossain päin suomea kilpaa mutta siitä sitten tarkemmin kun on tuloksia tiedossa.
Panu
Parin viikon julkaisuaikataulu on venähtänyt kuukauden mittaiseksi huomaamatta. On ollut paljon kaikennäköistä tekemistä ohjelmassa, lähinnä treenailua ja kovia kilpailuja kotimaassa sekä ulkomailla. Tuoreimpana viime sunnuntaina käyty IRONMAN 70.3 Italy.
Matka italiaan aloitettin turvallisesti kolme päivää ennen h-hetkeä, jotta paikan päällä ehtisi sopeutumaan lämpöön ja tutustumaan kisapaikkoihin. Pescaraan saavuin rennoissa tunnelmissa, koska reissuun ei tarvinnut normaalista poiketen lähteä yksin. Mukaan oli lähtenyt seurastamme Ari S joka kilpaili PRO-sarjassa. Matkapäivien suurimman huolenaiheen aiheuttaa yleensä se, tuleeko pyörälaukku tällä kertaa ajoissa perille.
Valmistavat päivät sujuivat hyvin, joka joskus on harvinaista kisareissuilla. Yksin reissatessa ajatukset pyörivät liikaa itse kisassa ja rentous katoaa. Muutamana päivänä ennen kisaa en juuri urheillut, mutta hikoilin siitä huolimatta todella paljon. Lämpötilat olivat päivisin 30asteen paremmalla puolella. Tämän matkan verenpainetta nostattavin asia sattui perjantai-aamusta, kun aloin laittamaan levyä pyörään. Levyn asennus ei mennyt suunnitelmien mukaan ja jouduin turvautumaan kisajärjestäjien pyörähuoltoon. Kaikesta ennen kisaa tapahtuneesta huolimatta huomasin, että itseluottamus oli todella korkealla, vaikka tähän kisaan ei harjoittelussa oltu keskitytty.
Kisapäivän aamun normaalia aikaisempi herätys ei tuottanut vaikeuksia. En nukkunut yöllä montaa tuntia, ja aika meni sängyssä pyöriessä. Ainut ongelma meinasi muodostua muutamasta hassusta lusikallisesta jugurttimysliä, tämän sekoituksen kanssa taisin käydä päivän kovimmman henkisen kamppailun.
Yllätyin täysin kisa-aamuna, kuin kaikki kisapaikalla sujui ongelmitta, ilman minkäänlaisia tunteenpurkauksia. Olihan osanottajia kaikki sarjat huomioiden melkein 2000. Omat fiilikset alkoi lähdön lähestyessä muuttumaan jännittyneeksi, joka tietää aina hyvää itse kilpailuun.
Uinti lähti todella varoen liikkeelle, johtuen varmaan siitä, kun mielessä pyöri ajatus uintiradan pituudesta. Rannalta katsottuna en meinannut nähdä kauimmaisia kääntöpoijuja ennen lähtöä. Ja tuntuihan uintiosuus aivan ikuisuudealta. Mutta siitä huolimatta olin koko kisan 3. nopein uimari.
T1 sujui ilman ongelmia, märkäpuvun riisumisen jälkeen join n. 4dl juomaa ennen kuin jatkoin matkaa. Tätä kyllä suosittelen kaikille, koska ei tarvitse olla aivan heti pyöräosuuden alussa juomassa, vaan saa keskittyä ajorytmin löytämiseen. Ajorytmini löytyi heti pyörän alussa, josta yllätyin kovasti. Pyöräilyosuuden ajatuksena oli, että lisätään vauhtia kevyen uinnin jälkeen. Sainkin pyöräosuudella sykkeet pidettyä anaerobisen kynnyksen tuntumassa.
Jos pyörä oli yllätys, juoksu oli sitä vielä enemmän. Juoksu lähti heti alusta alkaen rullaamaan käsittämättömällä tavalla. Juoksuosuuden helppous saattoi osaltansa johtua myös pyörän ajoasennosta, joka on aivan liian korkea. Tässä tullaankin siihen, että mihin vedetään se raja, että haetaanko aerodynamisuutta pyörään juoksun kustannksella vai toisin päin. Se on kohdallani varmaa, että ajoasentoa täytyy saada alemmas. Juoksuosuudella saavutin myös Arin ja Jonin, jotka olivat startanneet kisaan minua edeltäneeltä pro-urheilijoilten wavelta.
Loppusijoitus oli oman sarjani AG30-34 voitto ja kokonaiskisan 11. Sarjani voitolla tienasin itselleni paikan 70.3 matkan MM-kilpailuihin Las Vegasiin, jonka jouduin resurssien puutteen vuoksi perumaan.
Kisan jälkeen kutsui ensimmäistä kertaa elämässä lääkintäteltta, taju ei aivan lähtenyt mutta olo oli todella huono. Lepäilin teltassa kaikessa rauhassa ja koitin miettiä kisaa, joka oli todella vaikeaa sekavan olotilan vuoksi. Pikkuhiljaa olo koheni jääpussien avulla ja palailin todellisuuten.
Palkintojenjako ei oikeastaan ollut kummoinen, koska alkoi myöhässä ja kesti ikuisuuden. Tämän tasoisessa kisassa luulisi palkintojen olevan jotain aivan muuta mitä ne oli, saisivat ottaa oppia vaikka Kokkolan kisajärjestäjistä. Kisan jälkeinen palautuminen Italiassa tapahtui yllättävän nopeasti, tähän varmaan auttoi, ettei kisassa energiat loppuneet missään vaiheessa ja onnistuminen toi hyvän fiiliksen.
Kotiin palattiin maanantaina, muutama päivä on tässä otettu kevyesti ulkoillen ja nautittu hyvistä ilmoista. Olen tehnyt tarkennuksia kesän kilpailuihin ja päivittänyt Reijon kanssa treenejä.
Syksyllä on varmasti pohdittava ensi kautta tarkasti, ja että mitä matkaa tulen kilpailemaan pääasiallisesti. Keskusteluissa on jopa puhuttu IRONMAN sarjan pro-lisenssin hankkimisesta.
Seuraavan kerran olen numerolappu rinnasssa varmasti 1.7. Kuusijärvellä SM-sprintin merkeissä. Juhannksena mahdollisesti juoksen jossain päin suomea kilpaa mutta siitä sitten tarkemmin kun on tuloksia tiedossa.
Panu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti